20. kesäkuuta 2016

FAMOUS

Joskus tulee mietittyä sellaista asiaa ja erityisesti yhtä kysymystä eli "mitä jos olisin kuuluisa?"

Kysymykseen vastaaminen on vaikeaa, koska sitä en todellakaan ole. Olen ihan tavallinen Elina, ihan tavallinen ihminen ja kotoisin ihan tavallisesta kaupungista. Minussa ei ole mitään sellaista, mitä kannattaisi ihailla tai mistä kannattaisi ottaa oppia. En ole roolimalli tai esikuva yhtään kenellekään, mutta en ehkä edes haluaisi olla. Jos olisin, niin minun pitäisi olla täysin toisenlainen. Minun pitäisi olla sellainen, johon ihmiset voisivat samaistua jollain tavalla ja en saisi herättää pahennusta. Jos taas herättäisin pahennusta, minun pitäisi myöntää virheeni ja pahoitella sitä sydämeni pohjasta. Toisaalta minun täytyisi olla oma itseni eikä esittää mitään, mutta toisaalta minun pitäisi olla jossakin muotissa tai jopa ajatella jollakin tavalla, etten aiheuttaisi pahennusta ihmisten keskuudessa. Minun pitäisi siis olla ihminen, joka sulautuu joukkoon ja erottuu jotenkin joukosta. Jos sulaudun joukkoon liikaa, niin minussa ei olisi mitään kiinnostavaa. Jos taas erotun liikaa joukosta, saisin varmasti monenlaista huomiota osakseni, josta kaikki ei olisi välttämättä positiivista.

Mitä julkisuus käsitteenä oikein merkitsee? Olen saanut miettiä julkisuuden käsitettä jo opintojenikin kannalta. Se on omasta mielestäni massiivinen käsite ja sitä voi tarkastella hyvin monenlaisesta näkökulmasta. Julkisuuden käsite määritellään esimerkiksi Wikipedian mukaan "sosiaalisen elämän alueeksi, johon yksilöt voivat yhdessä tulla keskustelemaan ja tunnistamaan yhteiskunnan ongelmia ja vaikuttamaan poliittiseen toimintaan". Sen lisäksi julkisuutta voidaan määritellä "diskursiiviseksi tilaksi, jossa yksilöt ja ryhmät kokoontuvat keskustelemaan yhteisistä kiinnostuksen aiheista sekä mahdollisesti muodostamaan yhteisen mielipiteen". Julkisuuden käsitteen lisäksi on hyvä miettiä, mitä tarkoittaa julkisuuden henkilö. Julkisuuden henkilö määritellään Wikipedian mukaan "mediassa esillä olevaksi henkilöksi". He tulevat julkisuuteen useimmiten tiedotusvälineiden ja erityisesti keltaisen lehdistön kautta. Julkisuuden henkilöiksi päätyvät tai vaihtoehtoisesti hakeutuvat taiteellisten ammattien harjoittajat eli esimerkiksi muusikot ja näyttelijät sekä poliittisiin päättäjiin tai hallintoon kuuluvat henkilöt.      


Jokaisella on varmasti oma näkemys siitä, milloin ihminen on julkisuuden henkilö. Kaikista selkein ja ehkä joillekin itsestään selvin näkemys on se, että julkisuuden henkilö on ihminen, joka on jollain tapaa esillä julkisuudessa. Ovatko kuitenkaan kaikki julkisuudessa esiintyvät henkilöt varsinaisesti julkisuuden henkilöitä? En usko, koska julkisuudessa esiintyy useasti myös ihan tavallisia ihmisiä. Mielestäni on erittäin hienoa, että julkisuudessa nähdään ihan tavallisia ihmisiä kertomassa kokemuksistaan esimerkiksi keskusteluohjelmissa. Keskusteluohjelmissa voisi yhä enemmän hyödyntää asiantuntijoiden rinnalla kokemusasiantuntijoita eli tavallisia ihmisiä, koska se toisi niihin uutta näkökulmaa juuri tavallisen ihmisen silmin katsottuna. Liian paljon mediassa on vallalla ilmiö, jossa asiantuntijat kertovat niin sanotusti "ylhäältä päin", miten jokin asia on tai miten se tulee vaikuttamaan yhteiskuntaan. Vastapainoksi mediaan tarvitaan niitä "tavallisen ihmisen edustajia", jotka kertovat näkemyksensä siitä, miten jokin asia todella on vaikuttanut yhteiskuntaan tai juuri hänen elämäänsä. Jokainen ihminen on kuitenkin oman elämänsä parhain asiantuntija.


Tavallisista ihmisistä voi kuitenkin tulla julkisuuden henkilöitä. Ihmiset voivat nousta julkisuuden henkilöiksi hyvin montaa reittiä pitkin. Nykyisin sosiaalinen media on edesauttanut monen ihmisen pääsyä julkisuuteen jopa ihan yllättäen. Julkisuuteen nousemista näyttää jollakin tavalla edesauttavan sosiaalisen median palvelut, esimerkiksi Youtube ja Instagram. Sen lisäksi suosittujen blogien pitäjistä voi tulla eräänlaisia julkisuuden henkilöitä. Näiden lisäksi erilaiset tositelevisio-ohjelmat voivat olla joillekin ihmisille mutkattomin reitti julkisuuden parrasvaloihin. Tositelevisioformaattiin sopivia ohjelmia löytyy lähes joka lähtöön ja melkein jokaisesta elämänvaiheesta tai elämän osa-alueesta pitää tehdä nykyisin tositelevisiota. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset haluavat katsoa esimerkiksi Big Brotheria tai muuta tositelevisioksi luokiteltavaa ohjelmaa. Syitä voi olla monia, esimerkiksi se, että joidenkin mielestä on hauska seurata toisten ihmisten sekoilua televisiossa. Toisaalta ihmiset voivat hakea tositelevisio-ohjelmien henkilöistä jotain samaistumispintaa omaan elämään tai omaan itseensä. Sen lisäksi yksinkertainen syy voi olla siinä, että käsikirjoitettuun tai miksei käsikirjoittamattomaan tositelevisio-ohjelmaan jää koukkuun niin kuin hyvään televisiosarjaan. Myönnän itsekin, että nykyään katson satunnaisesti jotain tositelevisioksi luokiteltavaa ohjelmasarjaa, mutta siinä pyrin itse katsoessani ymmärtämään myös sitä, miksi johonkin tositelevisio-ohjelmaan voi jäädä koukkuun.

Julkisuus voi myös mahdollistaa asioita. Nykypäivänä on tullut entistä selkeämmin esille se, että esimerkiksi suositut bloggaajat ja videobloggaajat ovat saaneet mahdollisuuden jopa omaan televisio-ohjelmaan. Sen lisäksi suositut bloggaajat pääsevät helpommin esimerkiksi bloggaamaan muotilehtien Internet-sivuille tai isompien blogiportaalien alle. Tällöin he voivat saada blogin kirjoittamisesta palkkiota ja saada blogilleen enemmän näkyvyyttä, joka mahdollistaa suuremman julkisuuden. En kuitenkaan ole aivan varma, onko tulevaisuudessa myös mahdollista, että suosituimmat bloggaajat tulevat korvaamaan esimerkiksi toimittajien työtä ja alkavat tuottaa sisältöä jopa lehtien palstoille. En edelleenkään näe blogeja journalismina tai bloggaajia journalisteina, mutta ymmärrän, että maailma muuttuu. Minä en ole vielä journalisti tai viestinnän ammattilainen ja blogini on journalismista erittäin kaukana, koska en halua sotkea blogiani journalismiin. Olen journalisti tai viestinnän ammattilainen vasta silloin, kun olen valmistunut  ja teen työtä joko journalistina tai viestinnän ammattilaisena. Olen luultavasti taas kerran kaavoihini kangistunut, mutta tällä hetkellä se ei haittaa minua.

Julkisuus voi mahdollistamisen lisäksi estää asioita. Olen kuullut erittäin paljon varoituksia siitä, että niin sanotusti negatiivisessa julkisuudessa paistatteleminen voisi tuoda henkilölle huonon maineen lisäksi esimerkiksi työpaikan menetyksen tai estää työpaikan saamisen kokonaan. Sen lisäksi uskon, että negatiivinen julkisuus voi antaa ihmiselle tietynlaisen leiman, jolloin julkisuudessa oleva ihminen nähdään pelkästään esimerkiksi yhden tapahtuman, mielipiteen tai muun ominaisuuden kautta. Julkisuuden henkilöt voivat joutua esimerkiksi juorulehtien palstoille, joissa voidaan ruotia kovin sanoin heidän ongelmiaan ja heidät aletaan nähdä ainoastaan niiden ongelmien kautta. Hyvänä esimerkkinä voivat olla myös esimerkiksi johonkin vähemmistöön kuuluvat ihmiset, jolloin esimerkiksi yksittäisen ihmisen tekemät lainvastaiset teot voivat leimata koko vähemmistöryhmän samanlaisiksi. Joidenkin ihmisten on hyvin vaikeaa luopua heidän saamasta ensivaikutelmastaan tai ennakkoluulosta, jota julkisuus saattaa tahattomasti ylläpitää. Julkisuus siis voi estää näkemästä ennakkoluulon taakse ja ajatella jokaista ihmistä omana yksilönään.

Olen ihmetellyt sitä, onko esimerkiksi bloggaajilla tai ylipäätään julkisuuden henkilöillä oikeutta enää yksityisyyteen. Olen monesti huomannut, että mitä suositummaksi blogi tai julkisuuden henkilö tulee, sitä enemmän ihmiset ovat uteliaita tietämään henkilön yksityiselämään kuuluvista asioista. Bloggaajalta saatetaan kysyä hyvin henkilökohtaisia asioita, esimerkiksi perheestä, parisuhteesta tai jopa taloudellisesta tilanteesta. Jotkut blogien lukijat olettavat, että bloggaajalla olisi jokin velvollisuus kertoa lukijoilleen kaikki mahdolliset yksityisasiat heidän elämästään, joista taas nämä jotkut "järkevät ihmiset" voisivat saada uutta nälvimisen aihetta elämässään. Pahimmassa tapauksessa bloggaajan tai muun julkisuuden henkilön asioita voidaan alkaa riepotella erilaisilla keskustelupalstoilla, jolloin asioiden totuuspohja saattaa vääristyä tai sitä ei ole ollenkaan. Tämä kaikki riepottelu oikeutetaan sillä, että "kun kirjoittaa julkista blogia tai on julkisuudessa, niin kaikenlainen julkisuus on vain kestettävä". Ymmärrän tuon toteamuksen osittain, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Ymmärrykseni loppuu välittömästi siihen, kun riepotteluun vedetään mukaan täysin ulkopuolisia asioita tai ihmisiä. Mielestäni on väärin juuri ulkopuolisia ihmisiä eli esimerkiksi julkisuuden henkilön läheisiä kohtaan, että heitä vedetään sellaiseen keskusteluun mukaan, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa. Toisaalta myös ulkopuolisten asioiden eli esimerkiksi menneisyydessä tapahtuneiden asioiden tahallinen mukaan vetäminen voi loukata jo julkisuuden henkilöä itseään, mikäli hän ei ole halunnut niitä asioita julkisuuteen tuoda. Valitettavasti julkisuuden henkilöiden menneisyydessä tapahtuneiden asioiden tai  paljastusten ansiosta tiedotusvälineet saavat mielenkiintoista uutta materiaalia julkaistavaksi. Tämän ansiosta esimerkiksi julkisuuden henkilöihin kohdistuneet juorut mahdollistavat juorulehtien julkaisemisen ja muun "keltaisen lehdistön" toiminnan jatkumisen. Usein ihmiset lukevat juorulehtiä juuri viihtymistarkoituksessa eikä niitä oteta tosissaan.

Siitä huolimatta, että en koe itseäni julkisuuden henkilöksi, niin kirjoitan itse julkista blogia. Blogiani voi siis lukea ja kommentoida kuka tahansa. Blogissani kerrottuja asioita ja minua itseäni voidaan riepotella myös keskustelupalstoilla. Sen lisäksi sellaisia asioita, joita ei blogissani edes ole kerrottu, voidaan riepotella keskustelupalstoilla. Läheiset ihmisetkin saattavat joutua riepottelun kohteeksi, vaikka en sitä tahtoisi ja pitäisin ne visusti blogin ulkopuolella. Olen tavallaan mielessäni hyväksynyt sen ja varautunut siihen, että bloggaajana minua voidaan kohdella julkisesti monella tavalla ja kaikki saamani kohtelu ei välttämättä ole siitä positiivisemmasta päästä. Olen ottanut jopa tietoisen riskin kirjoittamalla sellaisistakin asioista, joista ihmisillä on monenlaisia mielipiteitä. Olen ottanut käsiteltäväksi myös asioita, joista jotkut olisivat hiljaa ja pitäisivät ne pelkästään yksityisinä. Miksi sitten asetan itseni riskialttiiksi julkisuudelle ja maalitauluksi kaikenlaiselle kritiikille? Päällimmäinen syy tälle on se, että mikäli edes yksi ihminen pystyisi samaistumaan teksteihini tai saisi muuten vertaistukea, niin se olisi minulle jo suuri asia. Vertaistuen tarjoamisen lisäksi haluan tuoda omia ajatuksiani laajemmin julki. Jotkut sanovat sitä myös huomionhauksi tai säälipisteiden kerjäämiseksi, mutta itse en näe sitä sellaisena. Toisaalta se riippuu aivan täysin siitä, millaista blogia sattuu kirjoittamaan. Ymmärrän myös ihmisten halun bloggaamiseen, koska he näkevät bloginsa ja blogissa kirjoittamansa asiat ainutlaatuisina ja haluavat tuoda niitä julki myös muille. Suosituksi bloggaajaksi ja jopa julkisuuden henkilöksi pääseminen vaatii kuitenkin määrätietoista työtä ja uskoa omaan juttuunsa myös niillä vaikeimmilla hetkillä. Toisaalta uskon myös siihen, että suosituksi bloggaajaksi tuleminen saattaa olla myös osittain tuurista kiinni.

Voin myöntää, että minulla ei ole itsesuojeluvaistoa ja olen joidenkin ihmisten mukaan liian avoin ihminen. Itsesuojeluvaistottomuus ja liiallinen avoimuus näkyvät siinä, että kerron liian helposti liian yksityisiä asioita jopa uusille tuttavuuksille tai blogissani. Se saa minut näyttäytymään huonossa valossa, koska liiallinen avoimuus ei välttämättä ole hyvästä. Liiallista avoimuutta voidaan käyttää myös ihmistä vastaan. Silti osaan olla tarkkana sellaisissa yksityisissä asioissa, jotka koskevat muita ihmisiä eli esimerkiksi läheisiäni. Haluan suojella läheisiäni julkisuudelta siitä syystä, etteivät he joutuisi kohtaamaan esimerkiksi sellaisia kommentteja, joita minä välillä joudun kohtaamaan. Onneksi vielä ei ole tullut vastaan sellaista tilannetta, että läheisiini olisi suunnattu asiattomia kommentteja tai heitä olisi riepoteltu Internetin keskustelupalstoilla. Pyrin kuitenkin olemaan valppaana ja ennakoimaan parhaani mukaan mahdollisia tilanteita. Toisaalta hyvällä ennakoinnillakaan en voi estää mahdollisia julkisen bloggaamisen lieveilmiöitä.


Olen miettinyt myös hyvin monta kertaa, haluanko tulla kuuluisaksi blogini kautta. Haluanko pitää blogini vain niin sanotusti pienen lukijajoukon juttuna vai haluanko kasvattaa lukijamäärääni ja saavuttaa jotain suurempaa näkyvyyttä Internetin tai jopa median puolella? Haluanko ylipäätään tulla tunnetuksi esimerkiksi "vammaisbloggaajana",
joka tarjoaa vertaistukea samassa tilanteessa oleville ihmisille vai haluanko saavuttaa jotain merkittävää esimerkiksi vaikuttamisen tasolla? Voiko yksittäisen ihmisen tekstit saada niin paljon näkyvyyttä, että sillä saisi aikaan jotain merkittävää? Uskon, että blogin kautta kuuluisaksi tuleminen on itseni kohdalla erittäin epätodennäköistä, mutta silti mahdollista. Suuremman lukijajoukon haalimiseen liittyy kuitenkin omat riskinsä eli minun pitäisi olla entistä tarkempi kirjoittamistani teksteistä ja muutenkin miettiä julkaisemiani asioita esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Olen myös miettinyt sitä, että millaisia "lieveilmiöitä" mahdollinen blogin kautta kuuluisaksi tuleminen voisi tuoda tullessaan. Sen lisäksi olen erityisesti pohtinut sitä, että miten blogin kirjoittaminen ja varsinkin blogissa kerrotut asiat tulevat vaikuttamaan mahdollisesti oikeaan elämään eli esimerkiksi työelämään ja työnsaantimahdollisuuksiin. Blogitekstien perusteella minusta voi saada aivan eri kuvan kuin tosielämässä, vaikka haluan antaa itsestäni totuudenmukaisen kuvan myös Internetissä. En voi kuitenkaan tietää sitä, mitä kaikkea ihmiset ajattelevat minusta blogini perusteella ja millaisen kuvan ulkopuoliset ihmiset minusta saavat blogin kautta.

Sanon välillä vitsillä kavereilleni, että he ovat julkisuudesta tuttuja, jos heistä tehdään juttuja lehteen, radioon tai he ovat näkyvillä mediassa. Minusta itsestänikin on tehty joitakin lehtijuttuja esimerkiksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen vuonna 1990 ja synnyinkaupunkini paikallislehteen, mutta en luokittele itseäni julkisuuden henkilöksi. Julkisuutta voi katsella niin monesta näkökulmasta, että tekstiä voisi tulla kokonaisen kirjan verran. Tiedostan myös sen. että jonkinlainen julkisuus tulee niin sanotusti "kaupan päälle" jo ammatinvalintaani ajatellen, halusin sitä tai en. 



Millainen näkemys juuri sulla on julkisuudesta? 
Hakeutuvatko ihmiset liian helposti julkisuuteen?

Onko sun mielestä julkisuudesta jotain hyötyä tai kenties haittaa?