2. helmikuuta 2014

KOMMENTTI JÄTTÄÄ JÄLKENSÄ

Internet tarjoaa mahdollisuuden kommunikointiin ja ihmiset ympäri maailmaa voivat keskustella keskenään. Ihmiset lukevat tai kirjoittavat blogeja, seuraavat keskustelupalstoja ja jakavat ajatuksiaan yhteisöpalveluissa. He voivat keskustella tai kommentoida useimmiten joko omalla nimellään tai nimettömästi eli anonyymiteetin suojissa. Suomessa on olemassa sanan- ja mielipiteenvapaus, mutta Internetissä siltikään ei voi sanoa kenelle tahansa mitä tahansa. Hyvä muistisääntö Internetissä keskustellessa ja esimerkiksi blogeja kommentoidessa on, että samat asiat pitää pystyä sanomaan tosielämässä samalla tavoin kuin mitä Internetissä on toiselle näpytellyt. 

Blogien ylläpitämiseen eli bloggaamiseen kuuluu olennaisena osana myös kommenttien kirjoittaminen sekä niiden vastaanottaminen. Se on vuorovaikutusta bloggaajan sekä lukijoiden välillä. Bloggaajan ja lukijoiden välinen vuorovaikutus on erittäin tärkeää bloggaajalle, koska palautteen avulla bloggaaja voi kehittyä ja kehittää blogiaan yhä paremmaksi. Olen kirjoittanut aikaisemmin tekstin kritiikistä ja siitä, mikä on mielestäni hyvää ja asiallista kritiikkiä ja millainen kritiikki luetaan jo asiattomaksi ja loukkaavaksi. Hyvin usein ihmiset naamioivat asiattoman ja loukkaavan kommentin "rakentavaksi kritiikiksi" tai sanovat, että "mä sanoin vaan mielipiteen, deal with it". Mielipiteitä ja rakentavaa kritiikkiä saa ja on jopa suotavaa sanoa, mutta tärkeintä on se, miten sen sanoo! Erityisesti minä pidän siitä, että kritiikkiä annettaessa asetutaan bloggaajan asemaan ja mietitään, mitä hyviä asioita blogista tai bloggaajasta voi löytyä kaikesta huolimatta, vaikka varsinaista kehuttavaa ei blogista löytyisikään. Suoraan kannattaa sanoa toki, jos on jotain sanottavaa eikä liikaa kannata nuoleskella turhia, mutta asiallinen kommentoidessa pitää olla. Internet ei ole mikään erikoisoikeuksin varustettu maailma, jossa voi kenelle tahansa sanoa mitä tahansa vastaamatta seurauksista. Usko tai älä, mutta Internetissäkin on olemassa säännöt tai ainakin toiveet sille, miten siellä käyttäydytään toisia ihmisiä kohtaan. Toimittajatkaan eivät saa haukkua heidän mielestä ärsyttävää julkisuuden henkilöä tai keksiä heistä päättömiä juoruja, koska he joutuvat vastuuseen jokaisesta tekemästään jutusta. Kommentin kirjoittaja on aina vastuussa siitä, mitä hän ruudulle näpyttelee, vaikka haluaisikin pysyä nimettömänä. Ymmärrän hyvin, että syystä tai toisesta jotkut ihmiset haluavat pysyä Internetissä mahdollisimman tunnistamattomina, mutta anonyymiteetti ei kuitenkaan oikeuta haukkumaan tai julkaisemaan toisesta ihmisestä valheellista tietoa. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos joku blogiasi kommentoiva ihminen sanoisi sinulle mitä sylki suuhun tuo ja levittäisi sinusta väärää tietoa? Asiallisella ja ennen kaikkea hyvin perustellulla kommentilla kommentin kirjoittaja otetaan varmimmin vakavasti kuin sellainen perustelematon ruudulle oksennettu tuotos. Neuvon jokaista harkitsemaan ja lukemaan kommenttinsa kahdesti, ennen kuin julkaisee sen ja asettumalla tällä tavoin toisen asemaan. Jokaiselle tulee silloin hyvä mieli! 

Itselläni on sellainen periaate, että julkaisen automaattisesti kaikki kommentit, jotka mulle tulee. Pidän kuitenkin päällä kommenttien valvontaa, koska haluan pysyä perässä siitä, mitä tekstejä ihmiset kommentoivat. Pystyn samalla kontrolloimaan sitä, millaista kommenttia ihmiset mulle laittavat. Vielä ei ole tullut vastaan tilannetta, että jonkun kommentti olisi jätetty julkaisemaatta. Olen sitä mieltä, että jokainen bloggaaja päättää itse siitä, mitkä kommentit pääsevät bloggaajan seulan läpi ja mitkä kommentit hän voi heittää roskakoriin. Kenenkään ei tarvitse sietää asiatonta tai jopa ilkeää kommenttia, varsinkaan sellaista, jossa kohteena ovat bloggaajan läheiset ja hänelle muuten tärkeät ihmiset! Bloggaajan läheisten tai tärkeiden ihmisten haukkuminen on erittäin törkeää, koska useimmiten he ovat blogissa vain sivuosissa ja loukkaa erittäin paljon bloggaajaa itseään. En kestä itse hetkeäkään sitä, jos joku kehtaa haukkua minun läheisiäni tai tärkeitä ihmisiä! Sellaiset kommentit lentävät automaattisesti roskakoriin, vaikka kommentti olisi kuinka "asiallinen" kommentoijan itsensä mielestä. Kenelläkään ei ole oikeutta haukkua ketään läheistäni, koska he eivät liity omaan bloggaamiseeni millän tavalla. Haluan suojella heitä viimeiseen asti ja en mainitse blogissani heidän nimiä heidän yksityisyyttään suojaten. Olen valinnut tämän linjan alusta asti ja se on minulle parhain tapa. 

Kommentoin itse jonkin verran muita blogeja. Yleensä kommentoin niitä asioita, joista pidän joko blogissa tai bloggaajassa. Mikäli löydän jonkun epäkohdan blogista tai olen eri mieltä bloggaajan kanssa, kommentoin siitä ystävälliseen sävyyn ja perustelen kantani. Haluan, että bloggaajalle jää kommentistani hyvä mieli. Ajattelen kommenttia kirjoittaessani, miltä itsestäni tuntuisi saada samantyylinen kommentti ja miten sanoisin saman asian hänelle kasvotusten. Haluan olla ystävällinen myös Internetissä, koska kommentin takana on oikeasti elävä ihminen, jolla on tunteet. Olen myös helposti puolustamassa bloggaajia, mikäli joku kommentoi hänelle ilkeästi. Välillä olen hieman liian suorasanainen ja pahoittelen, jos olen kommentillani loukannut jotakin toista ihmistä. En tarkoita suorasanaisella kommentillani mitään pahaa, vaan ainoastaan haluan sanoa mielipiteeni asiaan, joka herättää tunteita. Välillä haluan suorasanaisella kommentillani hyväntahtoisesti herätellä toista kommentoijaa ajattelevaan, että mielipiteitä on niin paljon kuin on meitä ihmisiäkin. Joskus kyllä tajuan vasta jälkeenpäin, että voisin joissain tilanteissa pitää sanaisen arkkuni kiinni välillä. 

Olen saanut monenlaisia kommentteja lyhyeksi jääneiden blogiurieni aikana. Luulen, että aika tasoihin on mennyt positiivisten ja negatiivisten kommenttien määrä. Suhtaudun positiivisiin kommentteihin iloisesti ja muistan ne pitkään. Positiivisissa kommenteissa kehutaan esimerkiksi minua tai tekstejäni. Silti negatiiviset kommentit jäävät vahvemmin mieleen ja en unohda helposti niitäkään. Negatiiviset kommentit ovat liittyneet moniin asioihin eli niissä on arvosteltu kirjoitustyyliäni, mielipiteitäni ja jopa minua itseäni. Eniten negatiivisia kommentteja olen saanut esikuvastani Cheekistä, mielipiteistäni, luonteestani ja siitä, että opiskelen journalistiksi. Olen myös saanut kuulla negatiivista kommenttia siitä, että puhun avoimesti masennuksestani ja vammaisuudestani. Mielestäni on erittäin törkeää ja asiatonta haukkua ihmisen mielenterveysongelmia tai vammaisuutta, koska ne molemmat ovat asioita, joille ei voi mitään ja joista liikkuu muutenkin erittäin paljon ennakkoluuloja. Ne saattavat olla kohteelle tarpeeksi vaikeita asioita jo valmiiksi eikä asiaa auta se, että niistä nälvitään blogin puolella. Jotkut mielipiteet kannattaa oikeasti pitää omana tietonaan, jos kommentin perimmäisenä tarkoituksena on loukata toista ihmistä ja aiheuttaa hänelle paha mieli. Blogimaailma on mielestäni hyvin julma ja kohtuuton, koska ihmiset huomaavat jokaisen tekemäsi virheen. Useimmiten saat myös kuulla tekemästäsi virheestä hyvin pitkään. Välillä tuntuu, että ihmiset oikein etsimällä etsivät jonkun epäkohdan, johon voi puuttua.

Listasin alle parhaiten mieleeni jääneitä kommentteja hieman muokattuna, koska en muista tarkasti alkuperäisiä:

"...journalistin pitää osata kirjoittaa eikä käyttää puhekielen ilmaisuja edes blogissa. Meitsi on vielä erittäin typerä sana..." 

"...sulta ei löydy oikein kirjoitustaitoa, ei sinusta toimittajaksi ole. Sinun kummallinen pään muoto ajaa ihmiset pois luotasi..."

"Elina, tunnen sut monen vuoden takaa ja tiedän todella hyvin, millainen olet tai et ole! Miksi esität netissä jotain supercoolia, ihanko paikataksesi vanhoja haavoja? Lopeta se roolin vetäminen, asiat eivät sillä parane..." 

"Lol, tunnen sut ja olet näköjään kovaa vauhtia menossa ojasta allikkoon... ja sieltä allikosta et pääsekään ylös helpolla..."

"Vedät selkeesti päästäs nämä sun jutut, ei ne voi olla tosia. Oot lapsellinen ja säälittävä!

"...Sulla ei todellakaan voi olla masennusta, koska sinulla ei ole todisteita asiasta. Miten kehtaat puhua, että masennus olisi muotia? Raivostuttava väite, mä vaikean masennuksen kokeneena sentään tiedän mistä puhun..." 

"Miksi selittelet asioita koko ajan? Mikset voi kertoa vain totuutta? :D

"*pätkä Facebook-statusta* Näköjään Facebookissa osaat olla oma ittes, mutta täällä blogissa vedät jotain ihme roolia... Tais kommentti osua arkaan paikkaan. ;) t. Anonyymi :DDDD

"Miksi olet niin huomionkipeä, koetko itse olevasi sellainen? Musta tuntuu, että olet... kaikkea ei nimittäin tarvitse jakaa Facebookissa...

"Et taida kestää kritiikkiä yhtään, kun noin kovasti puolustaudut...

"Tämä blogi on kauheeta kuraa! Hyväksy vammasi ja opi elämään sen kanssa!

"En ymmärrä, miten ihmeessä olet päässyt opiskelemaan journalismia... Tekstisi vilisee kirjoitusvirheitä etkä osaa jäsentää lauseitasi kovinkaan hyvin. Sen lisäksi käytät sivistyssanoja täysin väärin!

Muistan liian hyvin vielä ne tunteet, mitkä tulivat lukiessani ylläolevia kommentteja. Tunteet olivat hämmennyksen, vihan ja surullisuuden sekoitus. Joidenkin mielestä nuo eivät välttämättä ole edes negatiivisia kommentteja, mutta minä otin niistä silloin itseeni erittäin paljon. Loukkaannuin erittäin syvästi erityisesti kolmannesta kommentista, koska sen takana saattoi olla joku tuttu. Kyseinen henkilö halusi pysyä anonyyminä, joten tarkkaa henkilöllisyyttä ei koskaan saada selville. Useimmiten olen saanut negatiivista kommenttia nimettömiltä eli anonyymeiltä henkilöltä. Ihmiset kuvittelevat yhä, että anonyymiteetin takaa voi huutaa mitä sylki suuhun tuo. Se ei pidä paikkaansa, vaan ihan jokainen kommentin kirjoittaja on vastuussa lähettämästään kommentista, vaikka sitä ei aina muistaisikaan. Kaikkia anonyymejä ei voi yleistää "haukkuviksi anonyymeiksi", koska joukossa on myös niitä ihmisiä, jotka tuovat kommenteillaan hyvän mielen. Anonyymeille pitää antaa myös mahdollisuus, koska kaikilla ei ole blogia tai tarvittavia tunnuksia. Jotkut vain haluavat pysyä nimettömänä omasta tahdostaan ja se pitää hyväksyä. Silti on aina mielestäni hienoa, jos blogiin voidaan kommentoida omalla nimellä tai edes nimimerkillä. 

Olen myös omasta mielestäni parantanut tapojani kommentteihin vastaamisessa ja vastaan nykyisin kaikkiin saamiini kommentteihin. Negatiivisiin kommentteihin vastaan nykyisin ystävällisesti, koska joskus ihmiset ilmeisesti vain kokeilevat, kuinka helposti mä provosoidun negatiivisista kommenteista. Mielestäni ystävällisyys on paras lääke ihmisten ilkeilyihin, vaikka voi asioita sanoakin suoraan. Aikaisemmin olin erittäin tyhmä ja puolustauduin saamiini kommentteihin erittäin hyökkäävästi. Kaiken huipuksi saatoin jopa haukkua kommentin kirjoittajaa. Koin silloin, että negatiiviseen kommenttiin saa vastata samalla mitalla tai jopa pahemminkin. Se ei ollut todellakaan viisasta, koska se kosahti yleensä takaisin omaan nilkkaan. Minulle sanottiin usein takaisin, etten kestä kritiikkiä. Silloin en kestänytkään ollenkaan ja provosoiduin helposti vähänkin negatiivisesta, jopa täysin asiallisesta kommentista. Kritiikin sietäminen on minulle vieläkin hieman vaikeaa, mutta olen siedättänyt itseni sille hiljalleen tulevan ammattini takia. Toimittajana tulen saamaan asiallista ja asiatonta kritiikkiä tekemästäni työstä koko ajan ja se tulee vain kestää. Olen sitä mieltä, että blogimaailmassa kenenkään ei tarvitse sietää asiatonta ja loukkaavaa kommentointia. Toistuva loukkaava, herjaava ja asiaton kommentointi menee jo Internet-kiusaamisen puolelle, johon on hyvä puuttua mahdollisimman varhain kertomalla asiasta jollekin luotettavalle aikuiselle. Asiallinen kritiikki on mielestäni sellaista, jossa mielipide perustellaan mahdollisimman kattavasti ja mahdollisesti otetaan huomioon myös hyvät asiat. Asiaton kritiikki on henkilökohtaisuuksiin menevää ja erittäin törkeää, esimerkiksi "hyi oot ruma", "tapa ittes" tai "toivottavasti vanhemmillesi sattuis jotain...". Tuollainen kommentti ei ole nähnytkään rakentavaa tai asiallista kritiikkiä, joka pitäisi vain niellä hiljaa ja hyväksyä. Se saattaa jättää bloggaajaan syvät arvet ja vaikuttaa hänen myöhempään elämään. Vaikka ihminen pitääkin julkista blogia ja on näin ollen asettanut itsensä alttiiksi sekalaiselle kommentoinnille, se ei oikeuta muita Internetin käyttäjiä käyttäytymään törkeästi. Ilkeisiin kommentteihin ei myös oikeuta "ei millään pahalla" -aloitus, vaikka ihmiset ymmärtävätkin sen siten, että sen jälkeen saisi huudella mitä vain.

Toivon siis jatkossa, että lukijani tai muuten vain blogiini eksyneet kommentoijat olisivat rehellisiä, asiallisia ja ystävällisiä kommentoijia. Ihan sama, haluaako henkilö olla anonyymi tai nimellinen, hyvin perustellussa kommentissa on oikeaa asennetta, vaikka ei mitään kehuttavaa olisikaan.

Mikä saa ihmisen kirjoittamaan negatiivisia kommentteja blogiin? Sitä olen miettinyt hyvinkin pitkään ja en ole päässyt lopputulokseen. Siihen on olemassa monta syytä, mutta veikkaan suurempana syynä siihen ihmisten halun purkaa omaa pahaa oloaan toisiin, täysin syyttömiin ihmisiin. Toisaalta ihmiset saattavat kommentoida toisten blogiin ilkeyksiä nostaakseen huonoa itsetuntoaan tai muuten aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Jotkut ovat sanoneet minulle, että negatiivisesti kommentoineet ihmiset olisivat minulle kateellisia. En usko, että se pitää paikkaansa. Olen kirjoittanut jo aikaisemmassa tekstissäni, että mielestäni kritiikki ei ole yhteydessä kateellisuuteen. Maailmassa on ihmisiä, jotka eivät pidä musta ja haluavat kritisoida mua jostain. Tällöin heidän antamansa kritiikki ei ole lähtöisin kateudesta, vaan se on puhdasta kritiikkiä. Itse näen kateellisuuden osoittamisen ennemminkin kehumisena. Surullisen kuuluisaa "kateuskorttia" nostetaan mun mielestä liikaa pöydälle, koska usein kritiikki kuitataan tällä kortilla miettimättä sen tarkemmin todellisuutta. Tosin todellisuuden tietää ainoastaan kommentin lähettänyt henkilö. Ja mietitään vähän, kuka voisi muka olla kateellinen ihmiselle, joka on liikuntarajoitteinen, kokenut masennuksen ja kouluttautuu alalle, jossa on epävarma työllisyystilanne? Tuskinpa kukaan on mulle kateellinen, mutta voin toki olla väärässäkin.

Haluan lähteä tukemaan kampanjaa, jolla on hyvä sanoma takana. Toivon, että mahdollisimman moni bloggaaja tai keskustelupalstoilla pyörivä lähtisi tähän mukaan ja tällöin kiinnittäisi huomiota omaan Internet -käyttäytymiseensä.

Yksikin kiusattu on liikaa, myös Internetissä. Millaisen jäljen sinä jätät?


Kommentti jättää jälkensä on noin kolmenkymmenen blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan (tutustu kaikkiin blogeihin täällä). Mukana on kertomassa oman tarinansa niin kiusattuja, entinen kiusaaja, sivusta seuraaja kuin äitikin. Tarkoitus on tuoda vakavaa asiaa lähemmäs teitä, netin käyttäjiä.

Mukaan ollaan haastettu myös Demi.fi:n ja Vauva.fi:n foorumit, joiden toivotaan tiukentavan kommentoinnin sääntöjä villiksi länneksi muuttuneilla keskustelupalstoillaan. Kampanja on toteutettu yhteistyössä Paitashopin, Canonin, Zoner.fi:n ja Korumaan kanssa. Lisätietoa kiusaamisrikoksista löydät täältä.

Anna tukesi lisäämällä sivupalkista löytyvä banneri sivuillesi tai blogiisi. Ja muista kommentoida ensi kerralla mielummin kehuja kuin haukkuja - ei tarvitse sitten myöhemmin hävetä.

Kommentti jättää jälkensä. Ethän kiusaa - edes netissä.


13 kommenttia:

  1. Kirjoitat kyllä Elina hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Mulla on tästä aiheesta paljon sanottavaa, koska koen tämän asian niin tärkeäksi. :)

      Toivottavasti edes joku havahtuu tätä tekstiä lukiessa miettimään, miten voisi huomioida kommentin vastaanottajan tunteet. :)

      Poista
  2. Vaikeista asioista kirjoittava saa yleensä paljon ns. paskaa niskaan.

    Saamasi kommentit pistivät suomeksi sanottuna vituttamaan. Olisi hauska tietää, mitä tuolle eräällekin vamman hyväksyminen tarkoittaisi. Plaah. Ja kirjoittamisesta - siinä voi aina tulla paremmaksi. Paskapäisyydestä ei välttämättä parane koskaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä!
      Ehdottomasti monella joka avoimesti mielenterveydestään ym kirjoittaa, on vertaituki mielessä.
      Kirjoittaminen on myös hirveän terapeuttista.
      Olen rakastanut sitä jo lapsesta saakka.
      Harmi vain, kun en enää novelleja kirjoittele, mitä ennen :(
      Iso osa asioita jääneet... piirtäminen, lukeminen, kirjoittaminen (no paitti blokkaus, jonka aloitin vasta viime kuussa. Pari vuotta mietin asiaa... eh... introvertti nääs. Miettii, pohtii,kelaa.. sekä toki sekin, ettei ole ollut voimia hirveästi, jos lainkaan. Pelottanutkin tää blogimaailma jotenkin, kun saanut niin kamalaa tekstiä takaisin kirjoituksistaan aikaisemmin) ja se rakkain, joka pitää kaiken kasassa; ulkoilu. No niin.. valivali. Loppuu se NYT!

      Poista
    2. Juu sama mulla.
      Rehellisyydellä mennään, tykätköön jengi tai ei.
      Mutta ymmärrän tosiaan heitäkin, jotka eivät ole näin rehellisiä sekä avoimia.
      On se pelko.
      Kamalaa tosiaan, että se estää sitten kirjoittamasta :(
      Kun kirjoittaminen on niin upea asia!
      Vapauttava!

      Poista
    3. Iia Sahi: Se on valitettavaa ja mun mielestä se on myös väärin, koska jotkut haluavat kirjoittaa avoimesti vaikeista asioista vertaistukimielessä niin kuin mä teen. Se ei ole "huomiohuoraamista" vaan keino ihmisille käsitellä asiaa! Jokainen käsittelee asioita omalla valitsemallaan tavalla, joka on varmasti juuri hänelle se paras tapa. :)

      Uskon, että tuo vammasta kommentoinut anonyymi on oikeassa omalla tavallaan, mutta asian olisi voinut sanoa nätimminkin. :) Kuittaan niin paljon tuon sun mielipiteen kijoittamisesta, koska se paranee ajan myötä. :) He, jotka epäilevät mun kirjoitustaitoa ja kykyä olla journalisti pelkästään blogini perusteella, voivat ilomielin mennä katsomaan mun harjoitustöitäni Turun ammattikorkeakoulun monimediajulkaisuympäristö Tutkasta ja tulla sitten vasta väittämään samasta asiasta uudelleen. :)

      Meitä on tosiaan moneen junaan ja osa jää valitettavasti vielä asemalle. :) En anna sen häiritä, vaan menen asenteella eteenpäin! <3

      Jazmine X: Totta, olen samaa mieltä sun kanssa! :) Mielestäni mun blogissa ei olisi paljoakaan järkeä, jos kaunistelisin asioita ja kertoisin pelkästään, kuinka elämä on ihanaa ja mikään ei mene ikinä huonosti. Rehellisyys on siis mun valttini, mutta ymmärrän myös niitä bloggaajia, jotka eivät halua kertoa paljoakaan henkilökohtaisesta elämästään juuri negatiivisten kommenttien pelossa. Tiedostan itsekin, että otan rehellisyydellä tietoisen riskin siinä, että se ei ole välttämättä kaikkien mieleen.

      Minusta on äärettömän surullista, että tavallaan pelkää bloggaamista juuri negatiivisen palautteen takia. Mun mielestä kenenkään ei tarvitsisi kärsiä henkisesti itselle rakkaan harrastuksen takia, koska törkeää ja asiatonta kommentointia ei kenenkään tarvitse sietää, vaikka kommetoijat itse olisivatkin sitä mieltä, että asiaton palautekin vain pitäisi niellä hymyillen.

      Mä toivon, että sä löydät takaisin sun intohimon niihin asioihin, joista sä olet pitänyt ennenkin! :) Kuittaan myös sun toisen kommentin täysin! :)

      Poista
  3. Olen yksi noista anonyymeistä.
    Anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mitään, saat anteeksi! :)

      Hyvin arvostettavaa, kun joku pystyy myöntämään asian ja pahoittelemaan sitä. Uskon, että kovinkaan moni ei sitä pysty tai halua tehdä. :)

      Poista
  4. Haaa! Täällä siis on kirjoitettukin siitä, mitä naamakirjassa juttelimme.
    Tai mistä oikeastaan, sen hetken ajan.
    Melkoisen... hmmm.... hieman ja todella typeriä kommentteja, jos suoraan sanon.
    Ja minähän sanon!
    En silittele kenenkään päätä koskaan.
    Paha akka.
    Perkele.

    Se on kun moni ei ajattele asioita nenäänsä pidemmälle, omalle kohdalle.
    Se on niin hyvä aina kysyä itseltään ja muiltakin, jos näkee vääryyttä tapahtuvan "Miltä sinusta tuntuisi, jos...?"
    No, netissähän tosiaan voi olla mitä vain, ja useat valitsevat olevansa tyhmiä, ilkeitä ym.
    Purkaa pahan olonsa muihin, tuntemattomiin.
    En tiedä tosiaan miten olisi, jos kasvotusten näkisi näitä sankareita.
    Olisivatko vain hiljaa vai tulisiko sieltä kommenttia?
    Ihan järkevää kommenttia.

    Ja mun mielestäni olet valinnut todellakin oikean alan opiskella ;)
    Hirveästi tsemppiä jatkoon! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä.
      Ei se ihminen siä ruudun toisella puolella ole robotti, virtuaalinen jokin, vaan TADAA! Ihminen, joka tuntee monelaisia tunteita.
      Osittain on myös kanssaeläjistä kiinni, millasia tunteita hän tuntee.
      Kohtele muita, miten tahdot muiden kohtelevan itseäsi.

      Hah!
      En tarkoita pahalla, MUTTA! On niin nähty.
      Ei kyllä saa rispektiäni, eikä aina edes huomiotani.
      Mulle tuo en mutta - sana on aina vähän sellainen töks.

      Poista
    2. Samaa mieltä! Se on valitettavaa, että jotkut ihmiset kokevat oikeutetuksi sen, että voivat nimettömyyden takaa huudella mitä sylki suuhun tuo kantamatta vastuuta kirjoittamastaan. Olen myös huomannut sen, että "ei millään pahalla, mutta..." -aloitus on joidenkin mielestä oikeutus sille, että sen jälkeen saisi huudella mitä sattuu. Rakentavassa kritiikissä ja haukkumisessa on huomattava ero, mutta jotkut naamioivat heidän haukkumisensa "rakentavan kritiikin" tai "mä nyt vaan sanoin mielipiteen" -lauseen taakse. Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseen, mutta kovinkaan moni ei varmasti sanoisi kasvotusten samaa, mitä toiselle kirjoittaisi nimettömästi. Tosin mistä sen ikinä tietää, sekin kertoisi kommentin kirjoittajasta jotakin.

      Mä olen itse yrittänyt ajatella kommentoinnissani nykyisin sitä, että kuvittelen tavallaan sinne ruudun toiselle puolelle ihmisen, jolla on ihan oikeasti tunteet ja mietin hänen kauttaan, miltä hänestä tuntuisi kirjoittamani kommentti. Koen, että asiattomat kommentit kertovat lähinnä kirjoittavasta itsestään eivätkä niinkään kommentoinnin kohteesta. Toki monessa saamassani negatiivisessa kommentissa on ajatus taustalla, mutta välillä toivon, että näppäimistön äärellä voisi miettiä kaksi kertaa ennen kuin aikoo julkaista kommentin. :) Tärkeintä on mun mielestä se, miten asian ilmaisee eli sanojen asettelulla on paljon merkitystä!

      Puhut täyttä asiaa myös toisessa kommentissasi! :)

      Poista
  5. Liian leveä palsta. Raskas lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia tästä näkökulmasta! :) Itse pidän tästä leveämmästä tyylistä, koska mun mielestä taas kapeampi tyyli ei ole itselleni mieleen. Olen myös testannut kapeampaa palstaa, mutta se taas ei ole omaa silmää miellyttänyt, niin olen pysynyt tässä leveämmässä. :)

      Jokaisella on blogin ulkoasusta varmasti omanlainen mielipiteensä, koska niitähän mahtuu tähän maailmaan yhtä paljon kuin ihmisiäkin. :)

      Poista

Hyväksyn ja julkaisen kaikki kommentit, jotka koen asiallisiksi. Jos en julkaise kommenttiasi, sille on varmasti hyvä syy. Kommenttisi tulee näkyviin hyväksynnän jälkeen. Vastaan jokaiseen hyväksymääni kommenttiin.

Kiitos kommentistasi, arvostan jokaista kommenttia! <3