13. elokuuta 2013

LIFE CAN BE BEAUTIFUL

Mietin suhteellisen pitkään, mikä voisi olla tämän tekstini aiheena. Päädyin tällä kertaa kirjoittamaan asioista, mitä mä arvostan elämässäni tällä hetkellä. Ne voivat olla samantyylisiä asioita, mistä olen myös onnellinen. Silti niistä saattaa myös löytyä eroavaisuuksia. Arvostettavia asioita ei välttämättä ole saavuttanut elämässään vielä ja ihminen on valmis menemään niitä kohti. Millaisia asioita minä arvostan? Mitä asioita minä tavoittelen elämässäni?

LÄHEISET IHMISET. Tähän ryhmään sisältyvät niin perhe, ystävät ja kaikki mulle rakkaat ihmiset. Arvostan heitä elämässäni sen takia, koska he ovat mulle tärkeitä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ilman heitä en olisi tässä enkä saavuttaisi unelmiani. Ilman heitä en olisi selviytynyt vaikeista ajoistani. Ilman heitä en olisi ymmärtänyt, että aina eivät asiat mene niin kuin itse haluaisi ja on opittava sietämään pettymyksiä. Heidän avullaan tiedän, kuka olen ja mihin pystyn, varsinkin silloin, kun itseltäni ei löydy tarpeeksi kykyä uskoa itseensä.

Olen hyvinkin läheisissä väleissä perheeni kanssa siitäkin huolimatta, että perheessäni asetelmat ovat muuttuneet. En tiedä mitä tekisin, jos heitä ei yhtäkkiä olisikaan. Samoin olen läheinen paremman puoliskoni perheen kanssa ja he ovat auttaneet minua tarvittaessa. Tuntuu, että välillä tukeudun joko omaan tai avopuolisoni perheeseen liikaa. Tukeudun liikaa välillä omiin vanhempiini ja olen pienemmässäkin tilanteessa kysymässä neuvoa heiltä. Syynä saattaa olla joko oma epävarmuus selviytyä elämässä yksin tai puhdas tottumus, koska olenhan perheeni ainoa lapsi. Toisaalta se hävettää, mutta toisaalta olen tyytyväinen siitä, että välimme ovat pysyneet niin hyvänä. Olen kuitenkin kiitollinen heille kaikille, että he ovat tarjoutuneet auttamaan minua tai vaihtoehtoisesti avopuolisoani tarpeen tullen. Ja tunnetustihan varsinkin äidit ovat lähes aina oikeassa! 

Arvostan jokaista mun vierellä olevaa ystävää ja toki myös avopuolisoani. He ovat pysyneet mun rinnalla vaikeinakin aikoina ja auttavat mua uskomaan valoisampaan tulevaisuuteen sillä mustallakin hetkellä. Erityisesti vaikeina aikoina tietää, kuka haluaa oikeasti pysyä mun vierellä eikä olla uteliaana tiedustelemassa, mikä on vinossa. He arvostavat minua sellaisena kuin mä olen ja ovat valmiina neuvomaan minua. Välillä riittää ainoastaan se, että he ovat läsnä. Pyrin olemaan myös vastavuoroisesti auttamassa ystäviäni tai avopuolisoani heille ratkaisevalla hetkellä. Pyrin olemaan ainakin kuuntelija, vaikka en oikeita sanoja sillä hetkellä löytäisikään. Arvostan eniten juuri läsnäoloa, vaikka olisikin vaikeaa löytää parempia sanoja kuin "kyllä se elämä vielä valoisammaksi muuttuu". 

OPISKELUPAIKKA/TYÖELÄMÄ. Olen lähes aina ollut sillä kannalla, että tulen kouluttautumaan varsin korkeasti. Toisaalta olen ollut sillä kannalla, ettei kannata suunnitella kouluttautumista kovinkaan paljoa, koska elämässä asiat eivät mene aina niin kuin olisi itse suunnitellut. Ajattelin lukiossa, että olisin ollut paljon viisaampi, jos olisin mennyt ammattikouluun lukion sijasta, mutta silti kuuntelin mielummin kavereitani ja kävin lukion loppuun. En olisi kuitenkaan tiennyt, minkä alan olisin ammattikoulussa valinnut. Minua hävetti kaksi lukion jälkeen pidettyä välivuotta, koska en päässyt opiskelemaan ja vietin suurimman osan ajastani ilman varsinaista työtä. No okei, olin kuitenkin Työ- ja elinkeinotoimiston järjestämissä työharjoitteluissa ja -kokeiluissa, mutta pidetäänkö niitä virallisesti edes töinä? Minä pidin silloin, vaikka oli se kuinka noloa tahansa. Se oli mahdollisuus ansaita vähän taskurahaa. Silti minua hieman hävettää, että itse olin ensimmäisissä "kesätöissäni" vasta 18-vuotiaana ja silloinkin Työ- ja elinkeinotoimiston avustamana. 

Arvostan tänä päivänä nykyistä opiskelupaikkaani erittäin paljon. En vain siksi, koska se on ollut useana vuotena yksi unelmistani. Arvostustani lisää myös suhteellisen hyvä menestymiseni opinnoissani. Silti välillä vieläkin epäröin, olisinko sittenkään "ansainnut" paikkaa ja valituksi tulemista varasijojen ulkopuolelta? Kukaan sitä ei ole kuitenkaan kysynyt, joten se ei ilmeisesti merkitse yhtään mitään, mitä kautta olen valittu osaksi jengiä. Mikäli tunnen kuuluvani porukkaan, menestyn opinnoissa ja mahdollisesti vielä tulen työllistymään opintojeni jälkeen, on kaikkein tärkeintä. Olisin kuitenkin hakenut tuohon paikkaan niin kauan, kunnes olisin päässyt opiskelemaan virallisesti. 

Työelämää en ole vielä kerinnyt miettiä, koska valmistuminen on tulevaisuudessa. Aion kuitenkin yrittää saada jalkaa oven väliin jo harjoitteluaikana ja kehittää jonkun ominaisuuden, millä erottuisin muista. Tulen luultavasti arvostamaan tulevassa toimittajan ammatissani enemmän sitä ympäristöä ja työyhteisöä, missä tulen tekemään työtä kuin mahdollista rahallista palkkiota. Koen, että erityisesti työssä viihtyminen on avain sille, että sitä työtä jaksaa tehdä seuraavat neljäkymmentä vuotta. 

Minua kuitenkin hieman hävettää elää nykyään pelkästään Kelan tai muiden organisaatioiden tuilla, joten olisi hyvä, jos saisin opiskelun ohelle pientä työtä. Lisätulot eivät ole pahitteeksi opiskelijana, varsinkin opintotuen ollessa sen verran mitä se on. 

VAPAUS. Minä haluan olla elämässäni mahdollisimman vapaa ihminen. Vapaus edustaa mulle erityisesti sitä, että voin olla nykyisin sellainen kuin olen eikä mun tarvitse pukea ylleni suojamuuria. Mun ei tarvitse suojella itseäni enää kummallisilta katseilta ja ihmisiltä, joiden päällimmäisenä tarkoituksena oli polkea minua niin alas kuin mahdollista. En ollut synnyinkaupungissa oma itseni ja olen varuillani kyseisessä kaupungissa vieläkin. Tiedän, että ihmiset muuttuvat, aikuistuvat ja kasvavat - minulla on vain erittäin vahvat muistot niistä ajoista, jolloin koin koulukiusaamista. Siitä lähtien olen ollut entistä varautuneempi, koska mietin, kuinka kauan joudun kestämään sellaista kohtelua. Koen, että nykyisin voin olla vapaa ja täysin sellainen, mikä olen. Voin yhä edelleen kiittää siitä, että lähdin opiskelemaan Lahden kansanopistoon vuodeksi journalismia. Se vuosi teki musta vapaamman, onnellisemman ja jollakin tapaa myös varmemman siitä, että mulla on tavoitteita, mihin pyrkiä. 

Arvostan vapautta myös siinä mielessä, että mulla on mahdollisuus ilmaista itseäni eri tavoin. Tätä tekstiä kirjoittaessani ilmaisen itseäni tietyllä tavalla, mielimusiikkini kertoo minusta itsestäni tiettyjä asioita ja myös pukeutumistyylini kertoo minusta jotain ihmisille. Pienistä asioista koostuu kokonaisuus, joka voi viestittää ihmisille, kuka juuri minä olen. Jos minulta itseltäni riistettäisiin vapaus ilmaista itseäni, en olisi enää sama ihminen. Vaikka välillä haluan sanoa asioita painokkaammin tai jopa herättää pahennusta, se on osa ilmaisuani. Maailmassa on lait, säännöt ja määräykset, joiden mukaan ihmisten on pakko olla ja sopeutua.Kunhan noiden rajojen sisällä pysyy, niin mielestäni vain taivas on silloin rajana. Arvostan silti meille annettua mahdollisuutta ilmaista itseämme ja kertoa, millaisia ihmisiä olemme. 

Näiden kahden asian lisäksi arvostan myös vapautta kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä, että voin liikkua ja viettää aikaa siellä missä tahdon. Minulta ei ole siis riistetty vapautta liikkumiseen enkä ole suorittamassa vankeusrangaistusta, jolloin vapaus on myöskin rajoitettua. Tosin ylensä kaikkea vapautta alkaa arvostaa useimmiten vasta silloin, kun se on syystä tai toisesta menetetty. 

UNELMAT. Arvostan sitä, että ihmisillä on unelmia ja tavoitteita, joita kohti voi pyrkiä. Vaikka ne unelmat eivät toteutuisikaan ihan sellaisina kuin haluaisi, niin on arvostettavaa, jos ihmisellä on tahtoa uskoa unelmiinsa ja kuunnella sydäntään mahdollisuuksien mukaan. Järkeä ei kuitenkaan kannata unohtaa puolitiehen unelmoidessa. Mikäli unelmat ovat suhteellisen realistisia, niin ne voivat helpommin käydä toteen. 

Millaisista asioista juuri minä unelmoin? Unelmoin esimerkiksi siitä, että saan tulevaisuudessa tehdä merkittävän uran toimittajana. Toki todellisuus saattaa tuoda tullessaan aikamoista vuoristorataa ja luultavasti joudun aloittamaan ainakin freelancer-toimittajan työstä. Silloin saa olla iloinen, että on edes töitä. En ihan heti ajatellut tähdätä uutisankkuriksi MTV3:n Kymmenen Uutisiin, mutta toivon, että jonain kauniina päivänä itseni voisin sieltä löytää. Tärkeintä mulle on kuitenkin se, että mahdollisuuksien mukaan saisin edistää jutuillani omaa arvomaailmaa ja päästä jollain tasolla vaikuttamaan asioihin. Olen tyytyväinen myös siihen, että saan tehdä juuri sitä, mistä todella nautin. 

Unelmoin työn lisäksi myös esimerkiksi perheestä ja omasta asunnosta. Olisi hienoa perustaa oma perhe avopuolisoni kanssa sitten oman valmistumiseni jälkeen. En aikaisemmin ole kovikaan paljoa pitänyt lapsista, mutta näköjään iän karttuessa olen alkanut haaveilla omista lapsista. Kuitenkin pitää olla realisti siinä mielessä, että elämässä kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut tai unelmoinut. Aina on mahdollista, että voi tulla ero tai muu vastoinkäyminen toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Pitää kuitenkin toivoa parasta ja pelätä sitten, kun sitä pelkäämisen aihetta on. Unelmien asunto olisi kaksikerroksinen, valoisa omakotitalo. Omakotitalon yhteydessä olisi viihtyisä piha. Mitään tarkempia suunnitelmia en ole tehnyt, koska annan elämän mennä omalla painollaan. Multa löytyy unelmia vaikka millä mitalla, mutta edellä mainitut ovat kaikista merkityksellisempiä. Koskaan ei voi olla liian vanha unelmoimaan ja varsinkaan tekemään töitä unelmiensa eteen! 

HYVINVOINTI. Tämä asia on muodostunut mulle nykyisin yhä tärkeämmäksi asiaksi. Nykyään haluan pitää enemmän huolta itsestäni ja arvostan jokaista päivää, jolloin olen terve fyysisesti ja henkisesti hyvissä voimissani. Olen ollut aikaisemmin enemmän "hällä väliä" -asenteella ja se on kyllä näkynyt minusta ulospäin. En ole oikein koskaan harrastanut liikuntaa. Olen syönyt mitä sattuu ja milloin sattuu. Univelkaakin on ollut niin paljon, että niistä suurimmat ovat ulosotossa. Epäterveellinen elämäntyyli ottaa ihmisestä kyllä veronsa ja siitä on helvetin vaikeaa päästä eroon. Se näkyy myös henkisessä hyvinvoinnissa, vaikka sitä ei välillä halua myöntääkään. 

Havahduin toistaiseksi tuntemattomasta syystä treenaamiseen vähän aikaa sitten ja siitä on tullut intohimo. Siitä huolimatta mun elämäntavoissani olisi vielä parantamisen varaa, koska treenaamisesta ei ole mitään hyötyä, jos syö mitä sattuu ja nukkuu miten sattuu. Mikäli haluaa tuloksia treenin myötä, pitää myös muut elämän osa-alueet olla kunnossa. Mun kohdalla se vaatii aikaa ja säännöllistä elämää muutenkin. Hyvien elämätapojen noudattaminen onnistuu parhaiten silloin, kun on koulua. Silloin kun on liikaa vapaa-aikaa, niin huomaamattani elämäntavat lipsuvat takaisiin epäterveellisiin mittasuhteisiin. Mun pitää vain tehdä se päätös, että alan noudattaa terveitä elämäntapoja rutiininomaisesti ympäri vuoden. 

Henkisen hyvinvoinnin parantamiseen auttaa omalla kohdallani tietyn rytmin saamisen elämääni, joka auttaa myös terveiden elämäntapojen ylläpitoon ja treenaamiseen. Siitä vaan pitää saada yhtä suuri intohimo kuin treenaamisestakin. Arvostan sitä, että oman hyvinvoinnin ylläpito lähtee juuri omasta itsestään ja omasta halusta eikä niin, että joku tai jokin painostaa siihen. Sitten kun vielä oppisi arvostamaan itseään niin, ettei tuhoa itseään mielettömällä treenillä tai vastaavasti oman hyvinvoinnin laiminlyönnillä, niin ollaan päästy jo pitkälle. 

ONNELLISUUS. Olen kirjoittanut aikasemmin tekstin siitä, että olen elämässäni onnellinen nykyisin. Voin sen sanoa ihan häpeilemättä. Koen, että mulla on vihdoinkin kaikki palaset kohdillaan ja kaikki tärkeä ympärilläni. Onnellisuus merkitsee mulle yhtä elämän tärkeimmistä tunteista. Arvostan sitä, että joku voi näyttää oman onnellisuutensa häpeilemättä ja myös olemalla aidosti onnellinen toisen puolesta. 

Olen ajatellut aina onnellisuutta eräänlaisena "palapelinä", jossa eri elämän osa-alueet muodostavat "palapelin palat". Terveys & oma hyvinvointi, perhe & ystävät, rakkaus, materiaalinen osuus, harrastukset ja opiskelu & työ on se mun jaottelu, jonka kautta mä peilaan onnellisuutta. Kaikkien osioiden ei välttämättä tarvitse olla täydellisellä mallilla silloin, kun voi tuntea olonsa onnelliseksi. Lähtökohtana voi sanoa, että jokainen ihminen määrittää oman onnellisuutensa ja omat onnellisuuden lähteensä itse. Pidän tärkeinä "palapelin" osina kaikkia muita paitsi materiaalista osuutta, koska ainakin mulle materiaalinen osuus tuo vain hetkellisen onnen tunteen ja nuo muut osiot tuovat mulle pitkäkestoisemman onnellisuuden tunteen. 

Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, maailmassa ei voi olla liikaa onnellisuutta ja hyvää mieltä. Välillä mietin, miksi ihmiset herkästi pahastuvat siitä, että joku näyttää oman onnellisuutensa vapaasti. Onko kenenkään onnellisuus pois omasta onnellisuudesta? Sanontakin kuuluu, että "jaettu ilo on kaksinkertainen". Älkää häpeilkö omaa onnellisuuttanne, vaan arvostakaa sitä ja näyttäkää se myös muille! 

RAKKAUS. Millainen olisikaan maailma ilman tätä tunnetta? Ei sitä voi kuvitellakaan. Arvostan sitä, että on olemassa monenlaista rakkautta ja yhä enemmän sitä tuodaan myös esiin. Mun mielestä on vain suloista, jos esimerkiksi seurusteleva pari näyttää vapaasti onnellisuutensa ja rakkautensa toisiaan kohtaan ihan julkisesti. Tosin se kannattaa huomioida, että liika on aina liikaa eivätkä kaikki ihmiset ole niin avarakatseisia kuin luulisi. 

Olen aikaisemmin kirjoittanut rakkauden olevan voimakkain positiivisin tunne. En tiedä, voiko rakkautta varsinaisesti määritellä, koska jokaiselle ihmiselle se merkitsee eri asiaa ja jokainen määrittelee sen omalla tavalla. Mulle se merkitsee pitämistä ja välittämistä voimakkaimmillaan ja sen voi kohdistaa loputtomiin eri kohteisiin. Rakkautta voi myös osoittaa monella tavalla. Hellyydenosoitukset läheisiä ihmisiä kohtaan ovat vain yksi esimerkki siitä, miten ihmiset voivat osoittaa tuota punaisenhehkuvaa tunnetta. Alan näin vanhempana ihmisenä oikeasti tajuta, mitä se rakkaus todella on. Rakkaus ei ole koko ajan sitä vaaleanpunaisten lasien läpi tuijotettavaa näkymää, päinvastoin. Rakkaus on sitä, että heittää mäkeen ne aurinkolasit ja näkee ihmisen kokonaisvaltaisena hyvine ja huonoine puolineen. Ilman aurinkolaseja ja alkuhuumaa ihminen on aidoimmillaan ja silloin mitataan todellinen rakkaus. Parisuhteen edetessä rakkaus saattaa muuttua, mutta edelleen se on olemassa jossain syvemmällä. Todellinen rakkaus säilyy riidoista ja erimielisyyksistä huolimatta jopa elämän loppuun asti. 

Välillä olen kuullut, ettei rakkautta olisi olemassa. Olenko liian hyväuskoinen? Olen välillä myös pelännyt rakkautta ja erityisesti rakkaan ihmisen menettämistä. Rakkauteen liittyy riskinotto, koska se kaikkein rakkain ihminen voi pettää luottamuksensa. Silti koen, että se on kaiken arvoista. Rakkautta pitää vaalia ja arvostaa. Silloin kun on löytänyt sen rakastamansa ihmisen, sen tietää sydämessään. Silti on aina yhtä ihanaa kuulla tärkeimmän ihmisen suusta ne kolme sanaa eli "minä rakastan sinua". 

TÄMÄ HETKI. Elämä on tässä ja nyt. Toivon, että voisin oppia elämään paremmin hetkessä ja nauttimaan siitä. Arvostan jokaista päivää, jolloin voin herätä rakkaani vierestä ilman stressiä, kiputiloja tai ahdistusta. Aamukahvi ja Huomenta Suomi -ohjelman seuraaminen kiireettömänä aamuna on luksusta. Olen alkanut pitää enemmän jopa bussimatkoista ja jopa toisen vuoden aloittaminen ammattikorkeakoulussa on mielenkiintoista. Sen lisäksi hetket rakkaiden ystävien kanssa ovat ihania. Juuri nuo pienet yksittäiset hetket tekevät elämästä ainutlaatuisen. 

Olen aina ollut innoissani suunnittelemassa tulevaisuutta. Ajatus siitä, mitä kaikkea voisin tehdä tulevaisuudessa, on kiehtova. Samalla tulee mietittyä, mitä kaikkea kivaa voisi hankkia sitten tulevaisuudessa. Mitä sitten, jos huomista ei tulisikaan? Mitä sitten, jos tulevaisuudesta ei olisi tietoa ollenkaan? Eihän siitä periaatteessa ole, koska kukaan ei voi tietää, herääkö huomiseen päivään. Kukaan ei voi tietää, mitä päivän aikana tulee tapahtumaan ja elämä voi muuttua yhtäkkiä täysin. Elämänmuutoksen ja esimerkiksi vakavan sairauden kohdatessa ihminen alkaa useimmiten miettiä sitä, että kannattaa elää juuri tätä päivää eikä miettiä tulevaa. Elämä on hyvin arvaamatonta. 

Olen saanut seurata liian läheltä, kun läheisten ihmisten elämät muuttuvat silmänräpäyksessä. Tästä syystä jopa hieman pelkään tulevaisuutta juuri sen arvaamattomuuden takia. Ajattelin syksyllä elvyttää uudelleen terveelliset elämäntavat ja miettiä joka päivä, mitkä asiat kyseisessä päivässä ovat mieleisiä eli niitä elämän pieniä asioita. Huonosti menneestä päivästäkin voi löytyä jotain kivaa, esimerkiksi ystävällinen ihminen tai onnistumista jossain asiassa. Kannattaa nauttia elämästä nyt ja elää hetkessä, koska jonakin päivänä se ei ole enää mahdollista. 

Millaisia asioita juuri sinä arvostat? 
Millaisia asioita tavoittelet elämässäsi?